Asui kylillä vanha mies.
Hymyhuuli, poutatuuli.
Kulki kansan joukossa.
Nöyränä, selkä vääränä.
Ei koskaan suutaan avannut.
Hymyhuuli, poutatuuli.
Asui syvän lammen vieressä.
Syrjässä, metsän sylissä.
Ei vierailijoita saanut.
Lapin poika, äitinsä noita.
Hyväksi silti kehuivat.
Lempeäksi, letkeäksi.
Vaan vähän väki tiesi.
Hymyhuulesta, poutatuulesta.
Oli kyliltä kadonnut lapsia.
Näkymättömiin, olemattomiin.
Vuodesta 1349 vuoteen 1401.
Jäljittä, kirjeittä.
Kaikki pohjassa syvän lammen.
Hymyhuulen, poutatuulen.
Rätit suussa ja taskut täynnä kiviä.
Nöyrinä, selät väärinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti